Kymmenen viikkoa takana...

Kaksi harjoittelupaikkaa täällä Skotlannissa takana ja vielä yksi edessä, kotiutumiseen vajaa kaksi viikkoa aikaa. En ehkä ikinä uskoisi sanovani tätä, mutta viimeisen kahden viikon aikana mummojen parissa ajattelin, että ei tämä ehkä niin kauheaa olekkaan. Ajatuksen juoksuun vaikutti ehkä se, että tein suurimmaksi osaksi aamuvuoroja, jotka luonnollisesti olivat paljon vilkkaampia, vaikka en niistä aamuherätyksistä niin välittänyt.
Viimeisellä viikolla tutustuin myös talon sisällä tapahtuvaan muuhun toimintaan, jotka tässä melko lyhyesti esittelen.
Keskiviikon vietin Post Diagnostic Teamin matkassa. He pyörivät kuvioissa silloin, kun Alzheimeria ruvetaan epäilemään ja rattaita pitäisi asian suhteen saada pyörimään. He haastattelevat sekä potilaan, että omaiset sekä teettävät potilaalle muistitestin, joka on osittain samanlainen, kuin Suomessa käytettävä MMSE-tutkimus, mutta siihen on lisätty muutamia komponentteja. Sivussa muutaman testin seuranneena, saisin itsellenikin varmaan Alzheimer-diagnoosin :D oli nimittäin melko haastavia kysymyksiä!
Teamin jäsenet tekivät myös kotikäyntejä diagnoosin saaneiden luo, siis niiden, jotka pystyvät apujen turvin asumaan edelleen kotona. He tekevät tsekkauksen about parin kuukauden välein ja puoli vuosittain uusivat MMSE-testin, jotta nähdään, toimiiko mahdollinen lääkitys vai onko siihen tehtävä jotakin muutoksia. He pitävät myös aktiivisesti kontaktia diagnoosin saaneen omaisiin, kuinka he pärjäävät ja ovatko he esimerkiksi huomanneet jotakin graavia muutosta.
Näiden kaikkien lisäksi heidän työnkuvaansa kuuluu tiedottaminen ja tiedon jakaminen Alzheimeriin liittyen. Kyseinen tiimi on melko uusi ja se perustettiin, kun Skotlannissa "herättiin" Alzheimerin yleisyyteen ja siihen, kun diagnooseja alkoi tulla kuin sieniä sateella. Tiimissä on 6 työntekijää ja jokaisella on noin 70-100 asiakasta.
Torstaina taas vietin päivän Homecare Liason Teamin mukana. Tämän tiimin olemassa olon kyllä kyseenalaistan täysin, koska Suomessa ihan tavallinen sh voi tehdä ja toimittaa kaikki kohta mainitut tehtävät. He siis tosiaan tekevät kotikäyntejä hoivakoteihin silloin, kun esimerkiksi joku Kingswayn entinen potilas siirtyy jatkohoitoon johonkin hoivakotiin. He käyvät tekemässä puoli vuosittain MMSE-kontrolleja ja mittaavat samalla verenpaineen :D eli siis asioita, jotka mielestäni voisi jokainen hoitaja tehdä! Edellä mainitun työnkuvat lisäksi he tekevät opetuskäyntejä hoivakoteihin, jos sinne siirtyy esimerkiksi potilas avanteen kanssa, he menevät sinne ja opettavat hoivakodin henkilökunnalle, kuinka avannetta hoidetaan. Tämä oli mielestäni kyllä todella tärkeä työtehtävä heille!
Kumpaakaan tiimiä ei erillisenä tosiaan Suomssa ole, vaan normaalisti kotihoidon sairaanhoitaja käy esimerkiksi tekemässä nämäkin testit. Täällä sairaanhoitajien työnkuva ei ehkä ole niin monipuolinen kuin Suomessa, minun mittapuullani melko pieniinkin juttuihin tarvitaan erillinen koulutus. Jokaiseen tehtävään on tavallaan nimetty oma tekijänsä ja jokaisella on oma työalue, johon joku toinen ei edes pysty jeesaamaan, koska ei ole tarvittavaa koulutusta, hankalaa!! Molemmat tiimit ovat todella pahasti ylityöllistettyjä, mutta kun kerroin Suomen hoitajamitotuksesta ja sijaistilanteesta ylipäätään, he olivatkin yhtäkkiä todella tyytyväisiä omaan tilanteeseensa :D

Molemmat päivät olivat ajatuksenjuoksullisesti tosi raskaita, koska jouduin puhumaan englantia TODELLA paljon sekä osallistumaan keskusteluihin. Keskusteluun osallistuminen tuottaa edelleen hankaluuksia, jos siihen osallistuu enemmän kuin kolme ihmistä. Käännöstyötä en tee enää juuri ollenkaan päässäni, minkä takia on ehkä harmillista, että palaan takaisin Suomeen. Toisaalta minulla on kyllä ikävä sitä, että pääsen puhumaan omaa äidinkieltäni ja tulen myös ymmärretyksi omalla äidinkielelläni.

Nyt kun reissu alkaa olla melko loppumetreillä, vajaa pari viikkoa enää täällä, niin olen alkanut kasaamaan ajatuksiani kuluneesta ajasta täällä Skotlannissa. Kun työskentelet täysin vieraalla kielellä täysin vieraassa maassa, se on opettanut minua nöyräksi ja hyväksymään sen, ettei kaikki voi mennä aina niinkuin minä haluan. Olen kuitenkin jopa omasta mielestäni melko itsepäinen ja tottunut saamaan sen, mitä haluan, siksi olen myös aika kärsimätön ihminen. Tosin tämän kymmenen viikon jälkeen en ehkä ajattele itsestäni enää samalla tavalla. Eniten olen ehkä ylpeä siitä, kuin hyvin olen pärjännyt täällä, koska en ole aikaisemmin tehnyt näin pitkää reissua mihinkään, saatikka mennyt samalla vielä työharjoitteluun kyseiseen paikkaan. Voin jopa itsekkäästi ajatella, että olen selvinnyt tästä, niin selviän kyllä mistä vaan :)
Koti-ikävältä ei missään nimessä olla säästytty, kun tietää että kotona odottaa perhe, kaverit ja ystävät, koirat ja oma hevonen, luonnollisesti koulunpenkille en kauheasti kaipaa :D vaikka täällä saa sellaisessa omassa kuplassaan tavallaan asustella, niin kaipaa sellaista omaa rauhaa ja henkilökohtaista tilaa, sillä omaa huonetta lukuunottamatta jaan kaiken muun toisten ihmisten kanssa. Odotan niin sitä, että yöllä vessaan mennessä ei tartte pukea housuja jalkaan tai suihkuun mennessä ottaa kaikkia shamppoita ja saippuoita mukaan. Kaiken kukkuraksi asuntolan yhteinen keittiö on KAMALA, joten tulen nauttimaan siitä, että Suomessa on sitten vain minä ja minun keittiö!
Sauna ja kunnon löylyt kylmän oluen kanssa ovat olleet haaveena useampana kertana, ei enää kauaa.
Eniten ehkä jännittää hypätä Audin rattiin kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ajankohan väärällä puolella tietä ja kierränkö liikenneympyrän väärään suuntaan :D Tulkaa sitte hakemaan maijan takapenkiltä.

Toisiin juttuihin, käytiin Emmin kanssa heittämässä parin päivän reissu pohjoisempaan Skotlantiin, Invernessiin. Startattiin aikaisin aamusta junalla kohti pohjoista, junamatka kesti vaihtoineen päivineen reilun kolme tuntia.

Matkalla Invernessiin

Inverness on noin 55 000 ihmisen kaupunki, mutta siitä sai paljon pienemmän vaikutelman. Matka oli mukava taittaa jalkaisin, koska kaikki oli todella lähellä toisiaan. Ensimmäisenä päivänä vierailtiin Invernessin linnassa sekä käytiin joen varressa pitkällä kävelyllä, päivälle kertyi 22 000 askelta :D varattiin melko edullinen Bed&Breakfast majoitus ja ajateltiin, että on kyllä liian edullinen ollakseen totta, mutta yllätyttiin kyllä positiivisesti! Yö oli about kuuskymppiä kahdelta ihmiseltä, johon kuului tosiaan se aamupala. Hotelli oli omiaan sille, että sinne mentiin vain suihkuun ja nukkumaan, lapsiperheille en lähtisi suosittelemaan. Hotellin nimi oli tosiaan Waverly Guesthouse.

Invernessin linna

Maisemia puistokävelyltä

Maisemia puistokävelyltä

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta kohti Loch Nessia paikallisella bussilla. Tie oli kiemuraista ja bussissa lämmin, niin alkoi jo karttuneempaakin sorateiden Vatasta oksettamaan. Onneksi päästiin ulos ajoissa ilman ylenantoja. Odotukset Loch Nessin lähialueesa ei ihan vastanneet odotuksia, koska olimme molemmat odottaneet luonnonpolkuja joen varressa, joita itse pääsee rauhassa tallustelemaan. Varmaan sellainenkin sieltä jostakin olisi löytynyt, mutta meidän aikatauluumme sellainen ei mahtunut, joten tyydyimme Loch Nessin varrella olevaan linnaan, Urquhart Castle ja siihen tutustumiseen. Uimaan ei ihan kehdattu lähteä, koska siellä oli muutama muu turisti meidän lisäksi :D Varpaat käytiin molemmat kastamassa!!

Oli muuten kylmää!!

Etsi kuvasta Nessie ;)

Saimme seuraksemme kauniin aurigonpaisteen

Urquhart Castle

Joella on myös mahdollisuus veneretkiin

Jyhlät oli maisemat!!

Jottei reissu sujuisi ilman kommervenkkeja, niin odotimme bussia linnalla, mutta emme sitten mahtuneet siihen bussiin ja meidät jätettiin rannalle ruikuttamaan, kirjaimellisesti. Bussikuski sanoi kyllä, että sieltä tulee seuraava bussi 45min päästä, mutta eipä näkynyt. Pyydettiin linnan respan tyyppejä soittamaan meille taksin ja ajeltiin kuin bisnesmiehet konsanaan taksilla takaisin Invernessiin. Loppupäivä kierreltiin paikallisia kauppoja, osteltiin tuliasia itselle ja tietenkin välillä muillekin. Skotlannissa kaupat menee jo viideltä pääsääntöisesti kiinni, joten menimme pubiin siksi aikaa odottelemaan junan lähtöä ja pelailemaan korttia. Junamatka seuramme oli todella humalaista ja äänekästä, taisi jo reissuväsymys painaa, mutta kumpaakaan ei enää tunnin jälkeen juuri naurattanut humalaisten miesten rakkauslaulut ja balladit..

Reissun ensimmäinen virallinen yhteiskuva :D

Highlandeilla ei päästy käymään, koska reissu sinne vaatii vähintään yhden kokonaisen päivän. Jouduttiinkin sitten toteamaan, että tänne täytyy tulla joku toinen kerta uudelleen. Matkailijoiden arvostelut Invernessistä eivät ole kauhean mairittelevia, eikä Inverness olekkaan oikein turistikaupunki. Kaupunki toimii enemmänkin välietappina, jos porukka on lähdössä vaeltamaan Highlandeille tai matkalla Länsirannikolle. Itse voin kuitenkin suositella, mukava ja lämminhenkinen paikka :)

P.S. TJ 12 !!