Skotti-aksenttia, kilttejä ja ensihoidon opintoja: Turinoita teholta

Nonnii immeiset, se olis kolme viikkoa Ninewellsin teholla lusittu, elikkä tehon osalta ollaan puolessa välissä. Täytyy sanoa, että meno ja meininki on ollu välillä sellaista, jotta pistää ihan Suomi-tytön pään pyörälle. Tähän postaukseen tuskin tulette kuvia ICU:sta saamaan, koska puhelimien käyttö on ehdottomasti kiellettyä blaablaablaa, maisemakuvia saatte varmasti :D
Ajattelin kirjoittaa hieman ICU:n päiväjutuista ja toimenpiteistä, joihin olen päässyt osallistumaan. Lisäksi jo yhden terveydenhuollon ammatin omaavana henkilönä haluan nostaa esille muutamia eroavaisuuksia Suomen oloihin. Tässä jälleen korostan asioiden olevan minun omia mielipiteitäni ja siitä ei tarvitse vetää hernettä nenään, ainakaan kovin syvälle ;)

ICU = Intensive Care Unit = Teho
ICU:ssa työvuorot vakituisilla hoitajilla on 12 tuntia, eli luonnollisesti on päivävuoro ja yövuoro. Vuorojen vaihto sisältää yleistä löpinää ja asioiden tiedottamista ICU:n asioihin liittyen. Lisäksi vuoron vastaava hoitaja antaa pikaisen raportin/katsauksen potilaista, jonka jälkeen vakituiset hoitajat tappelevat kuka saa hoitaa ketäkin, vitsivitsi.. Tosiaan siis hoitajan jakautuvat potilaiden luo 1 hoitaja potilasta kohden - periaatteella. Tässä vuoroon tullut hoitaja saa tarkemmat raportin kuluneesta 12 tunnista ja sen perusteella hänen pitäisi pärjätä koko päivä, kirjaukset ovat tietenkin apuna päivän mittaan. Raportin jälkeen tehdään turvallisuustarkastukset, eli tarkistetaan imulaitteiden, palje-maskin, ventilaattorin ja infuusoreiden toiminta. Kaikki ICU:n ventilaattorit ovat Dräger Evita XL- mallia. Paikallisia hoitajia ärsyttääkseni kirjoitan papereihin aina Drägerin Ä:n pisteiden kanssa, kiusa se on pienikin kiusa :D Infuusorit ovat Braunin, joten samoja, joilla koulussa treenaillaan. Sairaalassa rakastetaan yli kaiken sitä, että jokaiseen tarkistamisen kohteeseen tehdään jonkin asteinen tsekkauslista, johon omat puumerkit pitää vetäistä. Safety checkkien jälkeen aletaan valmistella annettavia lääkkeitä ja valmistellaan potilasta aamutoimiin. Aamutoimet on teholla aikaa vievää puuhaa, koska yhden potilaan kääntämisessä tarvitaan vähintään kolme hoitajaa kaikkien piuhojen ja putkien takia, lisäksi jos potilaalla on mahdollisia murtumia tms, on oltava kääntäjiä enemmän. Aamutoimien jälkeen huolehditaan lähinnä potilaan olosta ja sen tekemisestä mahdollisimman mukavaksi sekä täytetään sitä 24h lakanaa, josta mainitsin edellisessä tekstissäni, lisäksi vakituinen hoitaja tekee omia kirjauksiaan papereihin. Alkuillasta aloitetaan sama homma alusta, huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Tämän kaiken aikana kuuluu samalla toteuttaa lääkehoitoa, keskustella omaisten kanssa, huolehtia potilaan asentohoidosta ja lista on melko loputon, riippuen potilaan voinnista. Erään harjoittelupäivän jälkeen kävelin sairaalan käytävällä ja ohikulkija tervehti minua englanniksi, hetken mietin että eihän täällä kukaan minua tunne, kunnes tunnistin henkilön erään potilaan omaiseksi, en siis ole aivan näkymätön!
Kandit tekevät lääkärinkiertoa teholla yhdessä erikoistuneiden lääkäreiden kanssa, eli ovat niinsanotusti opissa niinku mieki siellä. Tosin tieto-taito on vähä eri luokkaa. Kierrot tapahtuvat kolmesti vuorokauden aikana, koska potilaiden tila vaihtelee usein melko paljonkin lyhyessä ajassa. Lisäksi joku kandi/lääkäri on ICU:ssa kokoajan paikalla.
Siinä TODELLA pääpiirteittäin ICU:n päivärytmistä...

Sitten niistä erikoisista erovaisuuksista hyvällä ja ei ehkä niin hyvällä tavalla...

KÄSIN KIRJAAMINEN
Miä en oikein tiedä, mitä tästä asiasta edes sanoisin, melko epäuskoiset fiilikset asiasta on edelleen. Ehkä minimaalisesti ymmärtäisin asian, jos kyseessä olisi hoivakoti tms, jossa potilaiden tila olisi vakaa ja sitä ei tarvitsisi seurata joka ikisenä minuuttina, niinkuin teholla täytyy tehdä.
Jokaiselle osa-alueelle on oma paperinsa omine otsikkoineen. Usein paperissa on muutama rasti ruutuun- kohta, jossa selvennetään, onko jotain erinäisiä asioita tarkistettu ja sen jälkeen kirjoitetaan käsin juuri sen otsikon alle liittyvät asiat. Otsikoita ovat mm. hengitys, päivittäiset toiminnot, verenkierto, perhe/sosiaaliset suhteet jne. Tämä tehdään siis kerran työvuorossa. Eräänä työpäivänä seurasin hieman tarkemmin kirjaamista ja totesin, että siihen menee aivan järkyttävä määrä aivan turhaa aikaa, ehkä siksi osa hoitajista vaikuttaa koko ajan kamalan kiireisiltä. Lisäksi hoitajat usein kirjaavat aivan vuoron loputtua, koska kirjataan käsin ja edellistä kirjausta ei oikein pysty poistamaan, kun se on vedetty käsineen sinne paperille mustalla mustekynällä. Tästä mustasta mustekynästä; ihmettelin aluksi, miksi sitä käytetään, mutta syy selvisi; kaikki paperit skannataan ilmeisesti jonkin asteiseen "potilastietojärjestelmään", joten esimerkiksi sinisellä mustekynällä tehtynä kirjaukset ei kuulemma näy.
Sitten siitä 24 kirjaamislakanasta. Ensimmäisen kerran sen nähtyäni ajattelin, että terve leppänen jos tuota opin joskus käyttämään ja melko avaruustiedettä taitaa koko lakana olla. Noh, kolmen viikon jälkeen voisin todeta, että melko idioottivarma kapistushan sen on. Kertoo sulle, mitä sun pitää tehdä mihinkin kellon aikaan ja se suunnittelee sun päivän tapahtumat pitkälti, jos ne itse haluat sinne suunnitella. Kaikkihan on kiinni siitä, mitä sä itte sinne kirjotat ja merkitset. Tietenkin on tarkat säännöt ja rutiinit, jotka sun vaan täytyy tietää ja noudattaa.
MUTTA, miten epäluotettava ja harhaanjohtava koko lakana voi olla elintoimintojen mittauksien osalta. Voit esimerkiksi kirjata klo 13 täysin normaalit verenpaineet ja sykkeen, mutta 13.10 potilas meneekin matalapaineiseksi ja takykardiseksi (nopea sykkeinen). Ok, sä kirjaat kyseisen tapahtuman lakanaan, mutta kaikki muu informaatio jää kuitenkin ulkopuolelle lakanaa. Esimerkiksi kauanko tilanne kesti, paljon sykkeet oli korkeimmillaan ja paineet matalimmillaan, millainen potilaan tilanne oli tapahtuman jälkeen, tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti. Suomessa kaikilla tehoilla on käytössä sähköinen kirjausjärjestelmä, eli kaikki elintoiminnot tallentuvat kokoajan reaaliajassa potilastietojärjestelmään, josta voi jälkikäteen katsoa vaikka em. tilanteen keston ja mitä kaikkea muille potilaan elintoiminnoille tapahtui. Eikä tarvitse olla sen mustan mustekynän kanssa suhaamassa joka paikassa samaan aikaan, kirjoittamassa samoja asioita moneen kertaan eri paikkoihin. Syy käsin kirjaukseen on, ettei sopivaa ja toimivaa potilastietojärjestelmää ole ilmeisesti vielä löytynyt. Kovasti hoitajat päivittelevät, kun kerron Suomen systeemeistä. Eniten heitä pelottaa järjestelmän kaatuaminen ja tietojen häviäminen. Ehkä he jonain vuonna pääsevät kirjaamaan ihan koneilla :)

KÄSIHYGIENIASTA, HYGIENASTA YLEENSÄ JA POTILAAN ERISTÄMISESTÄ
Suomessa kehoitetaan pesemään kädet töissä silloin, kun ne ovat "näkyvästi" likaiset, kun tulet töihin ja lähdet töistä sekä vessa-asioinnin jälkeen. Täällä käsiä pestään kokoajan ja joka välissä, käsidesiä käyttävät lähinnä lääkärit ja minä :D
Suomessa töissä on kiellettyä sormukset, rannekellot ja -korut. Säädylliset korvakorut ja kaulakorut ovat sallittuja. Täällä on melkein juuri toisinpäin; ei kaulakoruja eikä korvakoruja MUTTA kuitenkin kihla- tai vihkisormusta on saa käyttää potilastyössä, koska täällä on ilmeisen tärkeää näyttää oma "sosiaalinen status" muille. Useat hoitajat ovat minulta tätä statusta kyselleet ja ovat olleet ihmeissään, kun kerroin melko ehdottomasta sormusten käyttökiellosta Suomessa. Ja vaikka minulla sormus olisikin sormessa, niin en kyllä käyttäisi sitä työolosuhteissa missään maassa. Sormuksen alla piilee kuitenkin muistaakseni Euroopan väkimäärän verran pöpöjä, HYI!
Työvaatemalli on samanlainen kaikilla, lääkäreitä lukuunottamatta. Henkilöt, jotka eivät osallistu potilastyöhön, käyttävät vihreää paitaa, hoitoapulaiset vaaleansinistä ja hoitajat sinistä, kaikilla on tummansiniset housut. Ylihoitajat tunnistaa laivaston sinisestä työasusta. Sandaalit tai muut vastaavanlaiset remmikengät ei ole sallittuja, eli täällä on käytettävä umpinaisia kenkiä. Meikäläiselle oiva tilaisuus käydä shoppailemassa itselle uusi pari kenkiä ;) Täällä käytetään paljon crocseja työkenkinä, myös niitä missä on reiät. Kuitenkaan sukkia ei ole työkengissä pakko käyttää. En tiedä olenko jotenkin kaavoihin kangistunut, mutta ajatuskin paljaasta jalasta TYÖkengässä on iljettävä.
Ainakin ICU:ssa on paikalla siivooja 24/7, joka suhailee siellä jatkuvasti menemään. Valitettavasti kuitenkaan harvoin näen, että mopissa oleva siivousliina vaihtuisi, tai sitä edes huuhdottaisi. Kloorin hajusta päätellen sitä kuitenkin käytetään runsaalla kädelä, joten ehkä se korvaa sitten edellä mainitun puutteen. Hoitajat huolehtivat potilaspaikan rekvisiitan puhtaudesta päivittäin. Osa hoitajista on hieman närkästyneitä asiasta, koska muutenkin tekemistä riittää ja omasta mielestään he ovat koulutettu hoitajiksi, ei siivoojiksi, ymmärrän kyllä pointin.

Kolmen viikon aikana olen törmännyt kahteen eristämistilanteeseen ICU:ssa, eräällä naisella oli jokin virus, jonka hän oli saanut ulkomaan matkalta ja se vei hänet tehohoitoon. Toinen oli nuorehko mies, jolla hetken tehohoidon jälkeen todettin influenssa A-virus. Kuitenkaan kumpaakaan ei sen suuremmin eristetty, mutta luulisin että Suomessa olisi jo hypitty seinille. Influenssaa kantavan miehen hoitotoimissa käytettiin normaalia muovista essua, niinkuin täällä käytetään kaikkien potilaiden kanssa, jokaisella potilaspaikalla on oma värikoodinsa. Visiirillistä maskia käytettiin tilanteissa, joissa epäiltiin hengitysteistä erittyviä eritteitä lentelevät pitkin ilmaa. Käsihygienia oli samalla tasolla, kuin muita potilaita hoidettaessa. Siinä oli eristystoimet, jotka ulkopuolisen ihmisen silmiin pistivät. En kuitenkaan ajattelisi, että ns. huonomman sairaalahygienian takia potilaat olisi sairaampia. Huono sellaiseen asiaan ottaa kantaa näin kolmen kuukauden perusteella.
Itse olen sen verran maalaisjuntti ja muksuna mutaa syönyt, että ihan aina en allekirjoita kaikkea hygieniaan liittyvää hysteriaa, pahoittelut kärjistetystä kirjoitusasusta. Loppujen lopuksi kun mietitään, oltaisiko me kaikki terveempiä ja omaisimme paremman vastustuskyvyn, jos ei pakonomaisesti pestäisi käsiä aina kun tullaan esimerkiksi kaupasta. Tai olisiko antibiooteille resistenttejä bakteereja niin paljoa, jos lääkärit eivät määräisi antibiootteja heti ensikädessä jokaiseen pikkuflunssaan? Omaa vastustuskykyä kun voi kehittää tänä päivänä monellakin tapaa :)

MUUTA MIELENKIINTOISTA...
Se, mikä minut on yllättänyt todellatodella positiivisesti ICU:ssa, on potilaiden asiallinen ja kaiken huomioiva kohtelu. Pesujen yhteydessä huolehditaan äärimmäisen tarkasti potilaan intimiteetin suojaamisesta, vaikka potilaspaikkaa suojaa ympärille vedetyt verhot. Lisäksi potilaalle kerrotaan tarkasti koko ajan, mitä hänelle milloinkin tehdään oli tajunnan taso mikä tahansa. Sedaation eli "nukutuksen" kokeminen on jokaiselle omanlaisensa. Jotkut eivät muista asiasta yhtään mitään, mutta toiset taas kyllä. Jotkut reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin ja vaikka kova naurun remakka voi olla ainut asia, mitä sedaatiosta muistaa. Siksi ICU:ssa on aika hiljaista, ääniä tulee lähinnä piippaavista monitoreista tai ventilaattoreista. Joidenkin potilaiden sedaatio on kevyt ja he kuulevat kaiken, mitä heille puhutaan. Joillekin saattaa mennä ainoastaan vahva kipulääkitys, jotta he sietävät intubaatioputken nielussaan paremmin, muuten he ovat täysin "hereillä". Täällä anestesialääkärit tykkäävät melko kevyistä sedaatioista ja aikaisin aloitettavasta hengityskone vierotuksesta. Jos kuitenkin näyttää siltä, että vieroituksen oletetaan kestävän kauemmin, tehdään helposti potilaalle trakeostomia, eli "hengitysputki" tulee aataminomenan tienoilta ihon päälle. Mielestäni täällä ollaan perehdytty trakeostomia-potilaiden hoitoon melko hyvin, koska omat kokemukseni heidän hoitamisesta on pahoinvointia aiheuttavia, koska siitä liman irtoamisesta ja yskimisestä ei vaan tule loppua. Kaikista maailman eritteistä lima on kyllä se kamalin :D fysioterapeutit käyvät ICU:ssa tekemässä ventilaattoripotilaille erilaisia hengitysharjoituksia ja systemaattisesti painelevat potilaiden rintakehää saaden potilaat yskimään. Lisäksi kaikille potilaille menee useaan kertaan päivässä keitosuolaa hyörystyneessä muodossa hengitettäväksi, jotta keuhkoissa oleva lima irtoaisi paremmin ja ei olisi niin sitkeää. Potilaiden ollessa pitkään tehohoidossa keuhkot eivät laajene samalla tavalla, kuin niiden, jotka pääsevät liikkumaan päivittäin ja siksi keuhkoihin kertyy sitä tavaraa melkoisen paljon.
ICU:ssa potilaat pestään päivittäin ja heidän lakanat vaihdetaan päivittäin. Erikoisin osuus tässä on se, että otetaan astiaan vettä ja saippuaa ja pestään potilas, pyyhkeellä sitten kuivataan. Itse ajattelen, että on ihon kunto on varsinkin tehopotilailla kaiken A ja O, niin pelkkä saippuapesu tekee kyllä hallaa iholle, jos ei muuta niin kuivattaa melkoisesti. ICU:ssa ei kuitenkaan kauheasti ihon rasvaamiseen panosteta.

Kolmen viikon "suurimpia" kohokohtia oli trakeostomian laiton näkeminen useampaan kertaan. Siinä ehkä vielä kaikista mielenkiintoisinta oli intubaatioputken kautta henkitorven tähystäminen. Sitä kautta näki tosiaan, kuinka henkitorvi haarautuu kahteen osaan ja myös sen rengasrustomaisen rakenteen. Saattaa kuulostaa ihan pikkujutulta, mutta miulle oli tosi hienoa! Sitten olen päässyt näkemään muutamia keskuslaskimokatetrien laittamisia kandien toimesta. Niitä on hauska seurata, koska yleensä niitä valvoo jo erikoistunut lääkäri ja he selittävät vieressä mitä milloinkin tapahtuu, tällöin pysyy paremmin jyvällä koko jutussa ja sama päti jokaiseen trakeostomian laittoon. Eräällä potilaalla oli myös reisivaltimon kautta asennettu "balloon" eli jonkin näköinen ilmapallo, joka meni reisivaltimoa pitkin lähelle aortan kaarta. Potilaalla oli siis taustalla akuutti sydäninfarkti ja sen kautta kardiogeeninen shokki. Ilmapallon tehtävänä oli antaa verekiertoon vastusta ja näin ollen saada verenpainetta nousemaan, jonka seurauksena perfuusio eli veren virtaaminen elimistön läpi paranee. Asia meni vähän sivuraiteilla, mutta siis pääsin näkemään kyseisen vempeleen poiston ja tosiaan kun se siellä reisivaltimossa on, niin verenvuoto oli sen mukaista myöskin. Reisivaltimo on kuitenkin reilun peukalon paksuinen. Mutta verenvuoro oli odotettavissakin, oli vaan jännää nähdä ensimmäinen valtimovuoto tämän työelämän aikana.
Yhtenä hiljaisempana päivänä minut vietiin katsomaan pallolaajennuksia ja tahdistimien laittoja. Toimenpide itsessään ei minua juuri kiinnostanut, vaan ne enemmänkin ne varjoainekuvat sydämen sepelvaltimoista, jotka aukesivat pallolaajennuksen johdosta.

En odottanut, että pääsisin harjoittelun aikana näkemään tai tekemään suuria juttuja, koska kyseessä on kuitenkin opiskelijavaihto ja Englanti on melko byrokraattinen maa. Ymmärrän kyllä, etten ole opintojani täällä suorittanut, joten osaston koulutusvastaava ei voi myöskään tietää koulutustasoani. Tehtävänäni on lähinnä tarkkailla potilasta, kirjata erilaisia mittaustuloksia ylös ja avustaa päivittäisissä toimenpiteissä. Vaikka opiskeleminen ensihoitajaksi nostaa tiettyjä mielikuvia ja ennakko-odotuksia työkuvasta, loppujen lopuksi se on todella pitkälti sitä perushoitoa, eikä mitään temppujen tekemistä. Siksi monesti hoitajat pahoittelevat minulle, etten saa tehdä mitään ja minulla olisi tylsää, päinvastoin! Tehohoitopotilaan tarkkaileminen on mielenkiintoista ja siitä oppii paljon enemmän, kun siihen saa keskittyä kunnolla ajatuksen kanssa. Joskus minua ahdistaa se, millaisiksi meidät halutaan kouluttaa ja kuinka meidän ammattiegoamme pönkitetään ylöspäin. Loppujen lopuksi niitä "kovia keikkoja" on varmaan noin 5% koko työnkuvasta, eikä se ensihoitajan työpäivä ole aamusta iltaan, luta pohjassa ja pillit vinkuen kaahaamista akuutilta tehtävältä toiselle. Olen nyt pyörinyt viitisen vuotta enemmän ja vähemmän ensihoitopiireissä ja todennut, että mitä vähemmän tyyppi paukuttelee niitä henkseleitä työ- ja keikkakokemuksillaan, sitä parempi ensihoitaja hän on. Tämä ei kuitenkaan ole mitään avaruustiedettä ja melko tavallinen työ muiden joukossa, uskokaa tai älkää :)