Skotti-aksenttia, kilttejä ja ensihoidon opintoja: Tehohoitoa ja turismia

Noniin, back in business. Pari viikkoa hurahti menemään melko huomaamatta ja opiskelijavaihto Skotlannin Dundeessa on puolessa välissä. Puoli väli tarkoittaa myös sitä, että harjoitteluni ICU:ssa päättyy ja maanantaina 25.9 aloitan uudessa paikassa, Kingswayn "hoivakodissa" ja vaikutan siellä seuraavat neljä viikkoa.

Viimeisen kahden viikon aikana ICU:ssa tapahtui paljon kaikenlaista, hyvää sekä kokemus rikasta, mutta myös asioita, jotka hieman pisti mietityttämään taas tätä ammatinvalintaa.
Edellisessä tekstissäni kerroin vanhempieni ja hyvän ystäväni saapuvan tänne Skotlantiin, joten jouduin "ottamaan" pari ylimääräistä vapaapäivää, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että tunnit oli kursittava kasaan jotenkin. Viime viikolla askartelin tosiaan kolme kappaletta 12h harkkavuoroja, mutta todella suureksi onnekseni sain tehdä ne Päivin (se suomalainen sairaanhoitaja) kanssa suurimmaksi osaksi.
Potilastyön lisäksi ICU:ssa järjestetään erilaisia koulutuksia, joita ICU:n lääkärit ja "junnu"lääkärit pitävät. Pääsin vähän niinkuin Päivin "siivellä" ilmatiekoulutukseen, joka kesti yllätykseni nelisen tuntia (olin varautunut about tuntiin). Koulutuksessa oli lyhyt power point- esitelmä, jonka jälkeen päästiin tutustumaan erilaisiin ilmateitä turvaaviin välineisiin sekä harjoittelemaan erilaisia käden taitoja. Ajattelin, että lähden sinne vain katseluoppilaaksi, mutta minut tumpattiinkin yhden ryhmän jäseneksi ja pääsin tekemään juttuja samalla tavalla kuin muutkin. Koulutuksessa oli kolme rastia: hätätrakeostomian teko, tutustuminen erilaisiin ilmateitä turvaaviin välineisiin sekä välineisiin, joilla niitä voi tutkia (laryngoskooppi, videolaryngoskooppi, sekä miljoona muuta, joiden nimeä en osaa suomeksi) ja viimeisellä rastillä käytiin anestesiologin toimesta läpi hengitysteiden rakennetta. Tauon jälkeen ajattelin, että koulutus oli siinä, mutta sitten alkoikin case-harjoittelu, jossa en myöskään joutunut katseluoppilaaksi. Rasteja oli nytkin kolme: ensimmäisellä käytiin läpi toiminta yllättävän extubaation sattuessa, toisella perkutaanisesti tehdyn trakeostomian yhtäkkinen toimimattomuus ja potilaan hengitysvajaus, jota ei pystytä intuboimaan eikä hengitysteitä pystytä turvaamaan muuten kuin tekemällä hätätrakeostomia. Tässä koulutus lyhyesti ja ytimekkästi, koko koulutuksesta olisi voinut varmaan tehdä oman tekstikokonaisuuden, mutta luulen, että suurinta osaa lukijakuntaani ei kiinnosta, miten päin skalpellia pitää kääntää hätätrakaria tehdessä viillon tekemisen jälkeen ;)

Sain jonkin verran asioita selville, kun pääsin keskustelemaan asioista omalla äidinkielelläni.Netin ihmeellistä maailmaa pengattuani jonkin verran, tulin siihen tulokseen, että antibiooteille resistentit bakteerit olisivat sairaaloissa valloillaan. Englannissa yleistyi kymmenisen vuotta sitten resistentti bakteeri MRSA (=metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus), joka johtuu yksinkertaisesti ylenpalttisesta antibioottien määräämisestä.Tänä päivänä se on kuitenkin vähenemään päin ja lääkärit ovat kiinnittäneet huomiota antibioottien määräämiseen. Jokaiselle ICU:hun saapuvalle potilaalle tehdään automaattisesta MRSA-testit.
Sain tietää, että täällä työnantaja haluaa pitää hyvää huolta työntekijästään. Jokaisen työntekijän on esimerkiksi näytettävä kädet vähintään kerran vuodessa pomolle. Jos käsien kunnossa on moitittavaa, hoitajan on esimerkiksi käytettävä erilaisia käsineitä työssään tai hänet määrätään työterveyteen, jossa asiaa tutkitaan tarkemmin. Raskaana olevat hoitajat eivät saa hoitaa tartuntatautipotilaita, vaikka heillä olisi vain influenssa A-virus. Työnantaja ei ota riskiä, että äiti tai sikiö saisi tartuntaa. Lisäksi ICU:ssa huomioidaan hoitajien henkilökohtaiset allergiat. Esimerkiksi hoitaja, jolla on jodiallergia, ei joudu hoitamaan potilasta, jonka haavoja hoidetaan jodia sisältävällä Betadine-liuoksella, vaan tämän hoitajan ja liuoksen välillä on oltava vähintään kaksi potilaspaikkaa koko ajan.

Viimeisellä harjoitteluviikolla hoidin nuorta potilasta, minun ikäistäni, jolla oli septinen shokki. Hän oli ollut hieman flunssaa, joka takia hän oli hakeutunut lääkäriin. Lääkäri oli passittanut hänet kotiin ja seuraavana päivänä kyseinen potilas oli hakeutunut ensiapuun. Siinä vaiheessa hänen elimistönsä oli jo shokissa ja siellä myllersi sepsis ja niinpä hän päätyi putki kurkussa ICU:hun. Septisellä potilaalla verenpaineita joudutaan usein boostaamaan noradrenaliinilla ja/tai muilla vasopressoreilla, mikä tarkoittaa pitkässä juoksussa sitä, että verenkierto ei riitä laadukkaasti kehon ääreisosiin. Hänellä oli myös akuutti munuaisten vajaatoiminta, jonka seurauksena virtsaa ei erity normaalisti ja keho alkaa turpoamaan. Sen seurauksena hänellä oli käsissä ja jaloissa paljon puhjenneita ja puhkeamattomia vesirakkuloita. Hemodialyysi suoritettiin hänelle kerran päivässä, koska omien munuaisten annettiin palautua. Sen avulla poistettiin nestettä kehosta, tilanteesta riippuen 1500-2500ml/vrk. Tässä vaiheessa kaikki kuulostaa tosi "ookoolta", eikö... Noh, suurehkon noradrenaliini määrän takia se ääreisverenkierto ei tosiaan ollu parhaimmassa hapessa. Hänen molemmat jalat oli kuoliossa polvesta alaspäin. Kämmenet olivat kyllä vielä lämpimät, mutta kynnet alkoivat jo tummumaan ja pitkässä juoksussa käsille tulee tapahtumaan sama, kuin jaloille. Potilas on autuaallisen tietämätön kaikesta, kiitos sedaation. Hänen kohdallaan on kuitenkin odotettavissa, että molemmat jalat amputoidaan polvesta alaspäin ja todennäköisesti osa hänen sukupuolielimistään (kyllä, nekin oli osaksi mustat). Kämmenien kohtalosta en osaa sanoa. Pisti kyllä taas mietityttämään, että tavallaan tuo voi sattua myös omallekin kohdalle ihan milloin vain, eikä sillä ole mitään tekemistä terveydenhuollon laadun kanssa. Lisäksi se, että potilas oli minun ikäinen, kolahtaa aina kovempaa, jopa minuun. Näillä ruhtinaallisilla työkokemus vuosillani olen sen oppinut, että aina on mentävä ja tehtävä mitä on halunnut/toivonut tekevänsä, koska ikinä et voi tietää milloin tuomion kellot kumahtaa. Tämäkin tyyppi oli menny lääkäriin perusflunssan takia... Tulipa syvällistä ajattelua :D

Ja sitten iloisempiin asioihin :)
Vanhempani ja hyvä ystäväni Hanna saapuivat tänne Dundeehen minilomalle ja samalla sain itsekin hengästää viiden päivän verran. Tai siis niin ainakin luulin :D Päivät olikin yllättävän rankkoja, kun oltiin liikekannalla aamusta iltamyöhään ja askelia saattoi kertyä yhdelle päivälle lähemmäs 30 tuhatta. Ensimmäisenä iltana kiipesimme Law Hillille, josta näkee koko Dundeen ja maisemat oli melko upeita! Perjantaina starttasimme bussilla heti aamusta St. Andrewsiin, jossa menikin sitten lahjakkaasti koko päivä. Vierailimme vanhan katedraalin raunioilla ja St. Andrewsin linnassa. Siellä meni lahjakkaasti koko päivä ja ehkä kaikkia (paitsi iskää) harmitti se, ettei päästy juuri siellä shoppailemaan, koska putiikit sulkeutuivat pääsääntöisesti klo 17, onneksi sentään pubit oli auki ;)
Perjantaina shoppailimme Dundeessa ja kävimme paikallisella torilla, jossa oli myynnissä erilaisia käsitöitä, elintarvikkeita ja koruja. Reissu päättyi Edinburghiin, jossa vietimme yhden päivän. Tuli kyllä todettua, että yksi päivä ei siihen kaupunkiin riitä, täytyy siis tehdä uusi visiitti lähiaikoina ;)

Seuraavassa kuvia niiltä reissuilta sekä muutama kuva Perthistä, Dundeen naapurikunnasta, jossa kävimme tänä viikonloppuna Emmin kanssa pyörähtämässä.