Tehohoitoa ja turismia

Noniin, back in business. Pari viikkoa hurahti menemään melko huomaamatta ja opiskelijavaihto Skotlannin Dundeessa on puolessa välissä. Puoli väli tarkoittaa myös sitä, että harjoitteluni ICU:ssa päättyy ja maanantaina 25.9 aloitan uudessa paikassa, Kingswayn  "hoivakodissa" ja vaikutan siellä seuraavat neljä viikkoa.

Viimeisen kahden viikon aikana ICU:ssa tapahtui paljon kaikenlaista, hyvää sekä kokemus rikasta, mutta myös asioita, jotka hieman pisti mietityttämään taas tätä ammatinvalintaa.
Edellisessä tekstissäni kerroin vanhempieni ja hyvän ystäväni saapuvan tänne Skotlantiin, joten jouduin "ottamaan" pari ylimääräistä vapaapäivää, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että tunnit oli kursittava kasaan jotenkin. Viime viikolla askartelin tosiaan  kolme kappaletta 12h harkkavuoroja, mutta todella suureksi onnekseni sain tehdä ne Päivin (se suomalainen sairaanhoitaja) kanssa suurimmaksi osaksi.
Potilastyön lisäksi ICU:ssa järjestetään erilaisia koulutuksia, joita ICU:n lääkärit ja "junnu"lääkärit pitävät. Pääsin vähän niinkuin Päivin "siivellä" ilmatiekoulutukseen, joka kesti yllätykseni nelisen tuntia (olin varautunut about tuntiin). Koulutuksessa oli lyhyt power point- esitelmä, jonka jälkeen päästiin tutustumaan erilaisiin ilmateitä turvaaviin välineisiin sekä harjoittelemaan erilaisia käden taitoja. Ajattelin, että lähden sinne vain katseluoppilaaksi, mutta minut tumpattiinkin yhden ryhmän jäseneksi ja pääsin tekemään juttuja samalla tavalla kuin muutkin. Koulutuksessa oli kolme rastia: hätätrakeostomian teko, tutustuminen erilaisiin ilmateitä turvaaviin välineisiin sekä välineisiin, joilla niitä voi tutkia (laryngoskooppi, videolaryngoskooppi, sekä miljoona muuta, joiden nimeä en osaa suomeksi) ja viimeisellä rastillä käytiin anestesiologin toimesta läpi hengitysteiden rakennetta. Tauon jälkeen ajattelin, että koulutus oli siinä, mutta sitten alkoikin case-harjoittelu, jossa en myöskään joutunut katseluoppilaaksi. Rasteja oli nytkin kolme: ensimmäisellä käytiin läpi toiminta yllättävän extubaation sattuessa, toisella perkutaanisesti tehdyn trakeostomian yhtäkkinen toimimattomuus ja potilaan hengitysvajaus, jota ei pystytä intuboimaan eikä hengitysteitä pystytä turvaamaan muuten kuin tekemällä hätätrakeostomia. Tässä koulutus lyhyesti ja ytimekkästi, koko koulutuksesta olisi voinut varmaan tehdä oman tekstikokonaisuuden, mutta luulen, että suurinta osaa lukijakuntaani ei kiinnosta, miten päin skalpellia pitää kääntää hätätrakaria tehdessä viillon tekemisen jälkeen ;)

Sain jonkin verran asioita selville, kun pääsin keskustelemaan asioista omalla äidinkielelläni.Netin ihmeellistä maailmaa pengattuani jonkin verran, tulin siihen tulokseen, että antibiooteille resistentit bakteerit olisivat sairaaloissa valloillaan. Englannissa yleistyi kymmenisen vuotta sitten resistentti bakteeri MRSA (=metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus), joka johtuu yksinkertaisesti ylenpalttisesta antibioottien määräämisestä.Tänä päivänä se on kuitenkin vähenemään päin ja lääkärit ovat kiinnittäneet huomiota antibioottien määräämiseen. Jokaiselle ICU:hun saapuvalle potilaalle tehdään automaattisesta MRSA-testit.
Sain tietää, että täällä työnantaja haluaa pitää hyvää huolta työntekijästään. Jokaisen työntekijän on esimerkiksi näytettävä kädet vähintään kerran vuodessa pomolle. Jos käsien kunnossa on moitittavaa, hoitajan on esimerkiksi käytettävä erilaisia käsineitä työssään tai hänet määrätään työterveyteen, jossa asiaa tutkitaan tarkemmin. Raskaana olevat hoitajat eivät saa hoitaa tartuntatautipotilaita, vaikka heillä olisi vain influenssa A-virus. Työnantaja ei ota riskiä, että äiti tai sikiö saisi tartuntaa. Lisäksi ICU:ssa huomioidaan hoitajien henkilökohtaiset allergiat. Esimerkiksi hoitaja, jolla on jodiallergia, ei joudu hoitamaan potilasta, jonka haavoja hoidetaan jodia sisältävällä Betadine-liuoksella, vaan tämän hoitajan ja liuoksen välillä on oltava vähintään kaksi potilaspaikkaa koko ajan.

Viimeisellä harjoitteluviikolla hoidin nuorta potilasta, minun ikäistäni, jolla oli septinen shokki. Hän oli ollut hieman flunssaa, joka takia hän oli hakeutunut lääkäriin. Lääkäri oli passittanut hänet kotiin ja seuraavana päivänä kyseinen potilas oli hakeutunut ensiapuun. Siinä vaiheessa hänen elimistönsä oli jo shokissa ja siellä myllersi sepsis ja niinpä hän päätyi putki kurkussa ICU:hun. Septisellä potilaalla verenpaineita joudutaan usein boostaamaan noradrenaliinilla ja/tai muilla vasopressoreilla, mikä tarkoittaa pitkässä juoksussa sitä, että verenkierto ei riitä laadukkaasti kehon ääreisosiin. Hänellä oli myös akuutti munuaisten vajaatoiminta, jonka seurauksena virtsaa ei erity normaalisti ja keho alkaa turpoamaan. Sen seurauksena hänellä oli käsissä ja jaloissa paljon puhjenneita ja puhkeamattomia vesirakkuloita. Hemodialyysi suoritettiin hänelle kerran päivässä, koska omien munuaisten annettiin palautua. Sen avulla poistettiin nestettä kehosta, tilanteesta riippuen 1500-2500ml/vrk. Tässä vaiheessa kaikki kuulostaa tosi "ookoolta", eikö... Noh, suurehkon noradrenaliini määrän takia se ääreisverenkierto ei tosiaan ollu parhaimmassa hapessa. Hänen molemmat jalat oli kuoliossa polvesta alaspäin. Kämmenet olivat kyllä vielä lämpimät, mutta kynnet alkoivat jo tummumaan ja pitkässä juoksussa käsille tulee tapahtumaan sama, kuin jaloille. Potilas on autuaallisen tietämätön kaikesta, kiitos sedaation. Hänen kohdallaan on kuitenkin odotettavissa, että molemmat jalat amputoidaan polvesta alaspäin ja todennäköisesti osa hänen sukupuolielimistään (kyllä, nekin oli osaksi mustat). Kämmenien kohtalosta en osaa sanoa. Pisti kyllä taas mietityttämään, että tavallaan tuo voi sattua myös omallekin kohdalle ihan milloin vain, eikä sillä ole mitään tekemistä terveydenhuollon laadun kanssa. Lisäksi se, että potilas oli minun ikäinen, kolahtaa aina kovempaa, jopa minuun. Näillä ruhtinaallisilla työkokemus vuosillani olen sen oppinut, että aina on mentävä ja tehtävä mitä on halunnut/toivonut tekevänsä, koska ikinä et voi tietää milloin tuomion kellot kumahtaa. Tämäkin tyyppi oli menny lääkäriin perusflunssan takia... Tulipa syvällistä ajattelua :D

Ja sitten iloisempiin asioihin :)
Vanhempani ja hyvä ystäväni Hanna saapuivat tänne Dundeehen minilomalle ja samalla sain itsekin hengästää viiden päivän verran. Tai siis niin ainakin luulin :D Päivät olikin yllättävän rankkoja, kun oltiin liikekannalla aamusta iltamyöhään ja askelia saattoi kertyä yhdelle päivälle lähemmäs 30 tuhatta. Ensimmäisenä iltana kiipesimme Law Hillille, josta näkee koko Dundeen ja maisemat oli melko upeita! Perjantaina starttasimme bussilla heti aamusta St. Andrewsiin, jossa menikin sitten lahjakkaasti koko päivä. Vierailimme vanhan katedraalin raunioilla ja St. Andrewsin linnassa. Siellä meni lahjakkaasti koko päivä ja ehkä kaikkia (paitsi iskää) harmitti se, ettei päästy juuri siellä shoppailemaan, koska putiikit sulkeutuivat pääsääntöisesti klo 17, onneksi sentään pubit oli auki ;)
Perjantaina shoppailimme Dundeessa ja kävimme paikallisella torilla, jossa oli myynnissä erilaisia käsitöitä, elintarvikkeita ja koruja. Reissu päättyi Edinburghiin, jossa vietimme yhden päivän. Tuli kyllä todettua, että yksi päivä ei siihen kaupunkiin riitä, täytyy siis tehdä uusi visiitti lähiaikoina ;)

Seuraavassa kuvia niiltä reissuilta sekä muutama kuva Perthistä, Dundeen naapurikunnasta, jossa kävimme tänä viikonloppuna Emmin kanssa pyörähtämässä. 

Rytmiryhmä Dundeen Law Hillillä

 

 

 

St. Andrewsin jäätelöbaarissa, makuina merisuola-suklaa, mustikka-juustokakku ja minttusuklaa

St. Andrewsin katedraalin raunioita

¨l

Edinburghin keskustasta

Rytmiryhmä Edinburghissa Hoponissa

St. Andrewsin rantaa laskuveden aikaan

Allekirjoittanut turistina St. Andrewsissa

Tämän hetkinen suosikki viskini on The Glenlivet

Perth

Perth

Lenkkipolulta Dundeesta

Kuukauden välietappi

Kansalaiset, medborgare! Kuukausi vaihdosta takana, mihin tää aika on menny?!?
Pari viikkoa olisi vielä harkkaa ICU:ssa jäljellä, tiedä häntä mitä vielä eteen sattuu tulemaan.
Ninewellsin sairaalan ICU:ssa tosiaan työskentelee suomalainen sairaanhoitaja, olen tainnut unohtaa kertoa asiasta. Valitettavasti yhteiset vuorot ovat jääneet melko vähäisiksi, mutta ne muutamatkin vuorot ovat olleet todella antoisia, kun on päässyt puhumaan ja opettelemaan asioita omalla äidinkielellä. Vaikka omahyväisesti voisin sanoa ymmärtämiseni ja puhumiseni englanniksi olevan varsin hyvää, niin on asioita, jotka ei ainakaan miulla ole menny ICU:n jutuista jakeluun, vaikka niitä on miulle kuusi vuotiaan englannilla selitetty! Juntti mikä juntti :D
Olen kuitenkin saanut todella paljon kehuja englannin osaamisesta ja ymmärrettävästä puhetyylistäni, onkohan heillä kuulossa jotakin vikaa? Olen myös todella hyvä selittämään käsilläni, joten ehkä se armahtaa ne sanat, joita en meinaa muistaa/osata. Paikalliset kehuvat meitä rohkeiksi, kun uskallamme lähteä täysin vieraaseen maahan, täysin vieraalla kielellä. Juttelin erään ICU:n hoitajan kanssa, joka kertoi olevansa todella kateellinen minun rohkeudelleni, koska hänellä itsellään ei ollut rohkeutta lähteä silloin, kun vaihtoon olisi ollut mahdollisuus.
Tässä vaiheessa ikää sitä alkaa jo pikkuhiljaa tajuamaan, että miten paljon osaakaan arvostaa suomalaista koulutussysteemiä vieraiden kielten osalta. Ei taida monessakaan maassa olla samanlaista opetusjärjestelmää, jossa aloitetaan vieraan kielen opiskelu jo toisella luokalla. Ehkäpä vähän harmittaa näin jälkiviisaana, kun ei yläasteen ja lukion aikana oikein englannin opiskelu kiinnostanut. Englanti on kuitenkin kansainvälinen kieli, jonka kanssa pitäisi pärjätä jotakuinkin kaikkialla maailmassa. Oppi ja ikä kaikki, täältä saatua pohjaa sitä ehkä osaa sitten pitää yllä, kun Suomeen pääsee.

Viikon aikana ICU:ssa sattui ja tapahtui omalla kohdallani kaikenlaista. Potilasskaala vaihtui melko ripeää tahtia, mikä sinänsä oli hyvä: potilaat paranivat ja pääsivät siirtymään seuraavalle osastolle, aina lähemmäs kotiutumista.
Yksi potilastapaus jäi erikoisen hyvin mieleen; keski-ikäinen nainen ollut viettämässä perjantai-iltaa kavereiden kanssa, kaatunut korkokengillä saaden pienen nirhauman polveensa. Sen seurauksena nirhauman kautta hän sai verenkiertoonsa bakteerin Streptokokki A, joka siis aiheuttaa ihmisellä esimerkiksi perinteisin angiinan. Mutta jos se päätyy ihmisen verenkiertoon, on vaarana sairastua sepsikseen (verenmyrkytys), keuhkokuumeeseen tai nekrotisoivaan faskiittiin. Naisen jalka oli turvonnut vkonlopun aikana ja hänelle oli noussut korkea kuume. Sunnuntaina hän oli hakeutunut ensiapuun, josta hänet oltiin viety leikkaussaliin. Leikkurissa polven alue oli avattu ja huuhdeltu, sen jälkeen nainen tuotiin ICU:hun toipumaan. Nukutusta oli jatkettu vielä ICU:ssa, koska verenpaineet olivat hyvin matalat, eikä yleistila muutenkaan suuria hurraa- huutoja ansainnut. Su-ma aamuyöstä nainen oli päättänyt kevyen sedaation ansioista extuboida itsensä, eli vetänyt hengitysputken pois nielusta täysin omatoimisesti :D
Hänen olonsa ei kuitenkaan lähtenyt korjaantumaan, jalka alkoi turpoamaan ja punoittamaan uudelleen antibiooteista huolimatta. Kirurgit päättivät avata jalan uudestaan ja määräsivät myös, että nainen pitää intuboida uudelleen huonon kunnon vuoksi.
Leikkausta jouduttiin kuitenkin odottamaan ja odottamaan, syystä tai toisesta. Täällä ei ilmeisesti ole kuitenkaan samanlaista systeemiä, kuin Suomessa, että ns. "puhtaat" leikkaukset ensin ja "likaiset" vasta viimeisenä, niinkuin ehkä maalaisjärkikin sanoisi. Pääsin mukaan viemään tätä naista tosiaan sinne leikkuriin ja ovella leikkaava kirurgi kysyikin, että haluanko jäädä seuraamaan operaatiota. NO TOTTA HITOSSA ! Eiku vaatteiden ja kenkien vaihtoon, myssy päähän ja maski naamalle. Leikkurissa ei tosiaan mitään asiaa ole pitää puhelinta mukana, saatikka kuvata leikkausta. Juuri ennen leikkauksen aloitusta assisteeraava hoitaja vinkkasi minut vielä luokseen ja totesi: Jos alkaa tekemään huonoa, niin peruuta taakse päin ja käy istumaan :D
Vaikka tämän lyhyen työuran aikana on tullut nähtyä ja koettua kaikennäköisiä juttuja, niin kyllä sitä vähän mietitytti, että pyörrynkö miä nyt tähän paikkaan, kun he rupesivat sitä haavaa aukomaan. Jotenkin sitä ei vielä osaa luottaa omaan kroppaansa, miten se mahtaa tämmösissä tilanteissa reagoida, vaikka operaatio ei sisältänytkään ainakaan kovin paljoa verta eikä yhtään suolenpätkää. Voin tunnustaa ihan rehellisesti, että aluksi kyllä vähä teki hönttiä, mutta sitten kun muistelin kaikkia näkemiäni ällöttävyyksiä, niin tämä ei todellakaan ollut sieltä pahimmasta päästä ja niistä pahimmistakin oltiin joskus selvitty, eli no big deal!
Lyhykäisyydessään operaatiossa siis avattiin vanha haava, tutkittiin kaikki maailman ontelot ja välit sieltä, leikeltiin vanhat haavan reunat pois ja huuhdeltiin haava noin viidellä litralla steriiliä keittosuolaa. Jalka oli sekä tulehduksen, että operaation jäljiltä aika turvoksissa, joten haavaa ei pystytty tikkaamaan umpeen koko matkalta. Jos oikein ymmärsin, niin kirurgit eivät halunneetkaan, aukinaisen haavan hyöty on se, että neste pääsee valumaan sieltä suoraan pois aiheuttamatta turhaa painetta haavaan estäen näin sen parantumisen. Haava alkoi tosiaan puolesta välistä reittä ja päättyi puoleen väliin säärtä. Ainut kohta, josta se tikattiin, oli polven kohta. Ennen tikkausta haava huuhdeltiin vielä Betadine-liuoksella, jotta se saataisi mahdollisimman puhtaaksi. Sen jälkeen paljon imevää taitosta päälle ja kierresiteellä paikoilleen, Voilá!
Seuraavana päivänä potilaan kunto oli yhtä heikohko ja kirurgit halusivat avata sidokset uudelleen illalla leikkurissa. Maanantaina ehkä sitten selviää, mikä hänen kuntonsa on, kun palailen viikonloppu vapailtani.

Vietin keskiviikkona puolikkaan työpäivän yhden ICU:n kanssa yhteistyötä tekevän hoitajan kanssa. Hänen tehtävänsä on auttaa muita osastoja niiden potilaiden kanssa, jotka tulevat osastolle ICU:sta jatkohoitoon. Hän pitää kirjaa (tietenkin käsin) kaikista potilaista ja mikä heidän tilanteensa on. Ilmeisesti varsinkin trakeostomian hoitaminen kuulosti muiden osastojen henkilökunnalle vieraalta, jos oikein ymmärsin. Hän neuvoo kuinka niitä kuuluu hoitaa ja mitä silloin pitää tarkkailla. Kävimme myös poistamassa yhden trakeostomiakanyylin yhdeltä ICU:n entiseltä potilaalta. Päivä oli sinänsä mielenkiintoinen, että näki niitä potilaita jotka olivat olleet todella huonossa jamassa ja huomata heidän kuntonsa kohentuneen roimasti. Koko sairaalassa työskentelee vain ja ainoastaan yksi tällainen hoitaja. 

Joitakin ehkä saattaa hieman mietityttää, että missä ne kaikki hienot maisemakuvat Ylämailta ovat tai miksi minusta ei ehkä kuulu niin paljon sosiaalisessa mediassa. ICU:ssa olen tehnyt täysiä viikkotunteja, vaikka vaihdossa ollessa meiltä ei niin oletettaisi. Eli sellanen 40h/vko vieraassa maassa, niin itse olen lähinnä keskittynyt harkan lisäksi syömiseen, treenaamiseen ja lepoon :D Seuraavassa harkkapaikassa on otettava pikkuisen iisimmin, jos aikoo nähtävyyksistä ja vaihdosta nauttia!
Mutta ensi viikko on vain kolmipäiväinen harkan osalta (päivän pituus onkin sitten 12h) ja torstaina meikäläisen porukat ja hyvä ystäväni Hanna tulevat tänne Dundeehen lomailemaan, niin pääsen itsekin hengähtämään muutaman päivän verran ja toimimaan heidän "loistavana" Dundee-oppaana! Ensi viikolla ei ainakaan uutta postausta tule, mutta sitten seuraavalla viikolla senkin edestä reissukuvia ja muuta jonninjoutavaa löpinää.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille !! 

Turinoita teholta

Nonnii immeiset, se olis kolme viikkoa Ninewellsin teholla lusittu, elikkä tehon osalta ollaan puolessa välissä. Täytyy sanoa, että meno ja meininki on ollu välillä sellaista, jotta pistää ihan Suomi-tytön pään pyörälle. Tähän postaukseen tuskin tulette kuvia ICU:sta saamaan, koska puhelimien käyttö on ehdottomasti kiellettyä blaablaablaa, maisemakuvia saatte varmasti :D
Ajattelin kirjoittaa hieman ICU:n päiväjutuista ja toimenpiteistä, joihin olen päässyt osallistumaan. Lisäksi jo yhden terveydenhuollon ammatin omaavana henkilönä haluan nostaa esille muutamia eroavaisuuksia Suomen oloihin. Tässä jälleen korostan asioiden olevan minun omia mielipiteitäni ja siitä ei tarvitse vetää hernettä nenään, ainakaan kovin syvälle ;)

ICU = Intensive Care Unit = Teho
ICU:ssa työvuorot vakituisilla hoitajilla on 12 tuntia, eli luonnollisesti on päivävuoro ja yövuoro. Vuorojen vaihto sisältää yleistä löpinää ja asioiden tiedottamista ICU:n asioihin liittyen. Lisäksi vuoron vastaava hoitaja antaa pikaisen raportin/katsauksen potilaista, jonka jälkeen vakituiset hoitajat tappelevat kuka saa hoitaa ketäkin, vitsivitsi.. Tosiaan siis hoitajan jakautuvat potilaiden luo 1 hoitaja potilasta kohden - periaatteella. Tässä vuoroon tullut hoitaja saa tarkemmat raportin kuluneesta 12 tunnista ja sen perusteella hänen pitäisi pärjätä koko päivä, kirjaukset ovat tietenkin apuna päivän mittaan. Raportin jälkeen tehdään turvallisuustarkastukset, eli tarkistetaan imulaitteiden, palje-maskin, ventilaattorin ja infuusoreiden toiminta. Kaikki ICU:n ventilaattorit ovat Dräger Evita XL- mallia. Paikallisia hoitajia ärsyttääkseni kirjoitan papereihin aina Drägerin Ä:n pisteiden kanssa, kiusa se on pienikin kiusa :D Infuusorit ovat Braunin, joten samoja, joilla koulussa treenaillaan. Sairaalassa rakastetaan yli kaiken sitä, että jokaiseen tarkistamisen kohteeseen tehdään jonkin asteinen tsekkauslista, johon omat puumerkit pitää vetäistä. Safety checkkien jälkeen aletaan valmistella annettavia lääkkeitä ja valmistellaan potilasta aamutoimiin. Aamutoimet on teholla aikaa vievää puuhaa, koska yhden potilaan kääntämisessä tarvitaan vähintään kolme hoitajaa kaikkien piuhojen ja putkien takia, lisäksi jos potilaalla on mahdollisia murtumia tms, on oltava kääntäjiä enemmän. Aamutoimien jälkeen huolehditaan lähinnä potilaan olosta ja sen tekemisestä mahdollisimman mukavaksi sekä täytetään sitä 24h lakanaa, josta mainitsin edellisessä tekstissäni, lisäksi vakituinen hoitaja tekee omia kirjauksiaan papereihin. Alkuillasta aloitetaan sama homma alusta, huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Tämän kaiken aikana kuuluu samalla toteuttaa lääkehoitoa, keskustella omaisten kanssa, huolehtia potilaan asentohoidosta ja lista on melko loputon, riippuen potilaan voinnista. Erään harjoittelupäivän jälkeen kävelin sairaalan käytävällä ja ohikulkija tervehti minua englanniksi, hetken mietin että eihän täällä kukaan minua tunne, kunnes tunnistin henkilön erään potilaan omaiseksi, en siis ole aivan näkymätön!
Kandit tekevät lääkärinkiertoa teholla yhdessä erikoistuneiden lääkäreiden kanssa, eli ovat niinsanotusti opissa niinku mieki siellä. Tosin tieto-taito on vähä eri luokkaa. Kierrot tapahtuvat kolmesti vuorokauden aikana, koska potilaiden tila vaihtelee usein melko paljonkin lyhyessä ajassa. Lisäksi joku kandi/lääkäri on ICU:ssa kokoajan paikalla.
Siinä TODELLA pääpiirteittäin ICU:n päivärytmistä...

Sitten niistä erikoisista erovaisuuksista hyvällä ja ei ehkä niin hyvällä tavalla...

KÄSIN KIRJAAMINEN
Miä en oikein tiedä, mitä tästä asiasta edes sanoisin, melko epäuskoiset fiilikset asiasta on edelleen. Ehkä minimaalisesti ymmärtäisin asian, jos kyseessä olisi hoivakoti tms, jossa potilaiden tila olisi vakaa ja sitä ei tarvitsisi seurata joka ikisenä minuuttina, niinkuin teholla täytyy tehdä.
Jokaiselle osa-alueelle on oma paperinsa omine otsikkoineen. Usein paperissa on muutama rasti ruutuun- kohta, jossa selvennetään, onko jotain erinäisiä asioita tarkistettu ja sen jälkeen kirjoitetaan käsin juuri sen otsikon alle liittyvät asiat. Otsikoita ovat mm. hengitys, päivittäiset toiminnot, verenkierto, perhe/sosiaaliset suhteet jne. Tämä tehdään siis kerran työvuorossa. Eräänä työpäivänä seurasin hieman tarkemmin kirjaamista ja totesin, että siihen menee aivan järkyttävä määrä aivan turhaa aikaa, ehkä siksi osa hoitajista vaikuttaa koko ajan kamalan kiireisiltä. Lisäksi hoitajat usein kirjaavat aivan vuoron loputtua, koska kirjataan käsin ja edellistä kirjausta ei oikein pysty poistamaan, kun se on vedetty käsineen sinne paperille mustalla mustekynällä. Tästä mustasta mustekynästä; ihmettelin aluksi, miksi sitä käytetään, mutta syy selvisi; kaikki paperit skannataan ilmeisesti jonkin asteiseen "potilastietojärjestelmään", joten esimerkiksi sinisellä mustekynällä tehtynä kirjaukset ei kuulemma näy. 
Sitten siitä 24 kirjaamislakanasta. Ensimmäisen kerran sen nähtyäni ajattelin, että terve leppänen jos tuota opin joskus käyttämään ja melko avaruustiedettä taitaa koko lakana olla. Noh, kolmen viikon jälkeen voisin todeta, että melko idioottivarma kapistushan sen on. Kertoo sulle, mitä sun pitää tehdä mihinkin kellon aikaan ja se suunnittelee sun päivän tapahtumat pitkälti, jos ne itse haluat sinne suunnitella. Kaikkihan on kiinni siitä, mitä sä itte sinne kirjotat ja merkitset. Tietenkin on tarkat säännöt ja rutiinit, jotka sun vaan täytyy tietää ja noudattaa.
MUTTA, miten epäluotettava ja harhaanjohtava koko lakana voi olla elintoimintojen mittauksien osalta. Voit esimerkiksi kirjata klo 13 täysin normaalit verenpaineet ja sykkeen, mutta 13.10 potilas meneekin matalapaineiseksi ja takykardiseksi (nopea sykkeinen). Ok, sä kirjaat kyseisen tapahtuman lakanaan, mutta kaikki muu informaatio jää kuitenkin ulkopuolelle lakanaa. Esimerkiksi kauanko tilanne kesti, paljon sykkeet oli korkeimmillaan ja paineet matalimmillaan, millainen potilaan tilanne oli tapahtuman jälkeen, tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti. Suomessa kaikilla tehoilla on käytössä sähköinen kirjausjärjestelmä, eli kaikki elintoiminnot tallentuvat kokoajan reaaliajassa potilastietojärjestelmään, josta voi jälkikäteen katsoa vaikka em. tilanteen keston ja mitä kaikkea muille potilaan elintoiminnoille tapahtui. Eikä tarvitse olla sen mustan mustekynän kanssa suhaamassa joka paikassa samaan aikaan, kirjoittamassa samoja asioita moneen kertaan eri paikkoihin. Syy käsin kirjaukseen on, ettei sopivaa ja toimivaa potilastietojärjestelmää ole ilmeisesti vielä löytynyt. Kovasti hoitajat päivittelevät, kun kerron Suomen systeemeistä. Eniten heitä pelottaa järjestelmän kaatuaminen ja tietojen häviäminen. Ehkä he jonain vuonna pääsevät kirjaamaan ihan koneilla :)

KÄSIHYGIENIASTA, HYGIENASTA YLEENSÄ JA POTILAAN ERISTÄMISESTÄ
Suomessa kehoitetaan pesemään kädet töissä silloin, kun ne ovat "näkyvästi" likaiset, kun tulet töihin ja lähdet töistä sekä vessa-asioinnin jälkeen. Täällä käsiä pestään kokoajan ja joka välissä, käsidesiä käyttävät lähinnä lääkärit ja minä :D
Suomessa töissä on kiellettyä sormukset, rannekellot ja -korut. Säädylliset korvakorut ja kaulakorut ovat sallittuja. Täällä on melkein juuri toisinpäin; ei kaulakoruja eikä korvakoruja MUTTA kuitenkin kihla- tai vihkisormusta on saa käyttää potilastyössä, koska täällä on ilmeisen tärkeää näyttää oma "sosiaalinen status" muille. Useat hoitajat ovat minulta tätä statusta kyselleet ja ovat olleet ihmeissään, kun kerroin melko ehdottomasta sormusten käyttökiellosta Suomessa. Ja vaikka minulla sormus olisikin sormessa, niin en kyllä käyttäisi sitä työolosuhteissa missään maassa. Sormuksen alla piilee kuitenkin muistaakseni Euroopan väkimäärän verran pöpöjä, HYI!
Työvaatemalli on samanlainen kaikilla, lääkäreitä lukuunottamatta. Henkilöt, jotka eivät osallistu potilastyöhön, käyttävät vihreää paitaa, hoitoapulaiset vaaleansinistä ja hoitajat sinistä, kaikilla on tummansiniset housut. Ylihoitajat tunnistaa laivaston sinisestä työasusta. Sandaalit tai muut vastaavanlaiset remmikengät ei ole sallittuja, eli täällä on käytettävä umpinaisia kenkiä. Meikäläiselle oiva tilaisuus käydä shoppailemassa itselle uusi pari kenkiä ;) Täällä käytetään paljon crocseja työkenkinä, myös niitä missä on reiät. Kuitenkaan sukkia ei ole työkengissä pakko käyttää. En tiedä olenko jotenkin kaavoihin kangistunut, mutta ajatuskin paljaasta jalasta TYÖkengässä on iljettävä.
Ainakin ICU:ssa on paikalla siivooja 24/7, joka suhailee siellä jatkuvasti menemään. Valitettavasti kuitenkaan harvoin näen, että mopissa oleva siivousliina vaihtuisi, tai sitä edes huuhdottaisi. Kloorin hajusta päätellen sitä kuitenkin käytetään runsaalla kädelä, joten ehkä se korvaa sitten edellä mainitun puutteen. Hoitajat huolehtivat potilaspaikan rekvisiitan puhtaudesta päivittäin. Osa hoitajista on hieman närkästyneitä asiasta, koska muutenkin tekemistä riittää ja omasta mielestään he ovat koulutettu hoitajiksi, ei siivoojiksi, ymmärrän kyllä pointin.

Kolmen viikon aikana olen törmännyt kahteen eristämistilanteeseen ICU:ssa, eräällä naisella oli jokin virus, jonka hän oli saanut ulkomaan matkalta ja se vei hänet tehohoitoon. Toinen oli nuorehko mies, jolla hetken tehohoidon jälkeen todettin influenssa A-virus. Kuitenkaan kumpaakaan ei sen suuremmin eristetty, mutta luulisin että Suomessa olisi jo hypitty seinille. Influenssaa kantavan miehen hoitotoimissa käytettiin normaalia muovista essua, niinkuin täällä käytetään kaikkien potilaiden kanssa, jokaisella potilaspaikalla on oma värikoodinsa. Visiirillistä maskia käytettiin tilanteissa, joissa epäiltiin hengitysteistä erittyviä eritteitä lentelevät pitkin ilmaa. Käsihygienia oli samalla tasolla, kuin muita potilaita hoidettaessa. Siinä oli eristystoimet, jotka ulkopuolisen ihmisen silmiin pistivät. En kuitenkaan ajattelisi, että ns. huonomman sairaalahygienian takia potilaat olisi sairaampia. Huono sellaiseen asiaan ottaa kantaa näin kolmen kuukauden perusteella. 
Itse olen sen verran maalaisjuntti ja muksuna mutaa syönyt, että ihan aina en allekirjoita kaikkea hygieniaan liittyvää hysteriaa, pahoittelut kärjistetystä kirjoitusasusta. Loppujen lopuksi kun mietitään, oltaisiko me kaikki terveempiä ja omaisimme paremman vastustuskyvyn, jos ei pakonomaisesti pestäisi käsiä aina kun tullaan esimerkiksi kaupasta. Tai olisiko antibiooteille resistenttejä bakteereja niin paljoa, jos lääkärit eivät määräisi antibiootteja heti ensikädessä jokaiseen pikkuflunssaan? Omaa vastustuskykyä kun voi kehittää tänä päivänä monellakin tapaa :)

MUUTA MIELENKIINTOISTA...
Se, mikä minut on yllättänyt todellatodella positiivisesti ICU:ssa, on potilaiden asiallinen ja kaiken huomioiva kohtelu. Pesujen yhteydessä huolehditaan äärimmäisen tarkasti potilaan intimiteetin suojaamisesta, vaikka potilaspaikkaa suojaa ympärille vedetyt verhot. Lisäksi potilaalle kerrotaan tarkasti koko ajan, mitä hänelle milloinkin tehdään oli tajunnan taso mikä tahansa. Sedaation eli "nukutuksen" kokeminen on jokaiselle omanlaisensa. Jotkut eivät muista asiasta yhtään mitään, mutta toiset taas kyllä. Jotkut reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin ja vaikka kova naurun remakka voi olla ainut asia, mitä sedaatiosta muistaa. Siksi ICU:ssa on aika hiljaista, ääniä tulee lähinnä piippaavista monitoreista tai ventilaattoreista. Joidenkin potilaiden sedaatio on kevyt ja he kuulevat kaiken, mitä heille puhutaan. Joillekin saattaa mennä ainoastaan vahva kipulääkitys, jotta he sietävät intubaatioputken nielussaan paremmin, muuten he ovat täysin "hereillä".  Täällä anestesialääkärit tykkäävät melko kevyistä sedaatioista ja aikaisin aloitettavasta hengityskone vierotuksesta. Jos kuitenkin näyttää siltä, että vieroituksen oletetaan kestävän kauemmin, tehdään helposti potilaalle trakeostomia, eli "hengitysputki" tulee aataminomenan tienoilta ihon päälle. Mielestäni täällä ollaan perehdytty trakeostomia-potilaiden hoitoon melko hyvin, koska omat kokemukseni heidän hoitamisesta on pahoinvointia aiheuttavia, koska siitä liman irtoamisesta ja yskimisestä ei vaan tule loppua. Kaikista maailman eritteistä lima on kyllä se kamalin :D fysioterapeutit käyvät ICU:ssa tekemässä ventilaattoripotilaille erilaisia hengitysharjoituksia ja systemaattisesti painelevat potilaiden rintakehää saaden potilaat yskimään. Lisäksi kaikille potilaille menee useaan kertaan päivässä keitosuolaa hyörystyneessä muodossa hengitettäväksi, jotta keuhkoissa oleva lima irtoaisi paremmin ja ei olisi niin sitkeää. Potilaiden ollessa pitkään tehohoidossa keuhkot eivät laajene samalla tavalla, kuin niiden, jotka pääsevät liikkumaan päivittäin ja siksi keuhkoihin kertyy sitä tavaraa melkoisen paljon.
ICU:ssa potilaat pestään päivittäin ja heidän lakanat vaihdetaan päivittäin. Erikoisin osuus tässä on se, että otetaan astiaan vettä ja saippuaa ja pestään potilas, pyyhkeellä sitten kuivataan. Itse ajattelen, että on ihon kunto on varsinkin tehopotilailla kaiken A ja O, niin pelkkä saippuapesu tekee kyllä hallaa iholle, jos ei muuta niin kuivattaa melkoisesti. ICU:ssa ei kuitenkaan kauheasti ihon rasvaamiseen panosteta.

Kolmen viikon "suurimpia" kohokohtia oli trakeostomian laiton näkeminen useampaan kertaan. Siinä ehkä vielä kaikista mielenkiintoisinta oli intubaatioputken kautta henkitorven tähystäminen. Sitä kautta näki tosiaan, kuinka henkitorvi haarautuu kahteen osaan ja myös sen rengasrustomaisen rakenteen. Saattaa kuulostaa ihan pikkujutulta, mutta miulle oli tosi hienoa! Sitten olen päässyt näkemään muutamia keskuslaskimokatetrien laittamisia kandien toimesta. Niitä on hauska seurata, koska yleensä niitä valvoo jo erikoistunut lääkäri ja he selittävät vieressä mitä milloinkin tapahtuu, tällöin pysyy paremmin jyvällä koko jutussa ja sama päti jokaiseen trakeostomian laittoon. Eräällä potilaalla oli myös reisivaltimon kautta asennettu "balloon" eli jonkin näköinen ilmapallo, joka meni reisivaltimoa pitkin lähelle aortan kaarta. Potilaalla oli siis taustalla akuutti sydäninfarkti ja sen kautta kardiogeeninen shokki. Ilmapallon tehtävänä oli antaa verekiertoon vastusta ja näin ollen saada verenpainetta nousemaan, jonka seurauksena perfuusio eli veren virtaaminen elimistön läpi paranee. Asia meni vähän sivuraiteilla, mutta siis pääsin näkemään kyseisen vempeleen poiston ja tosiaan kun se siellä reisivaltimossa on, niin verenvuoto oli sen mukaista myöskin. Reisivaltimo on kuitenkin reilun peukalon paksuinen. Mutta verenvuoro oli odotettavissakin, oli vaan jännää nähdä ensimmäinen valtimovuoto tämän työelämän aikana.
Yhtenä hiljaisempana päivänä minut vietiin katsomaan pallolaajennuksia ja tahdistimien laittoja. Toimenpide itsessään ei minua juuri kiinnostanut, vaan ne enemmänkin ne varjoainekuvat sydämen sepelvaltimoista, jotka aukesivat pallolaajennuksen johdosta.

En odottanut, että pääsisin harjoittelun aikana näkemään tai tekemään suuria juttuja, koska kyseessä on kuitenkin opiskelijavaihto ja Englanti on melko byrokraattinen maa. Ymmärrän kyllä, etten ole opintojani täällä suorittanut, joten osaston koulutusvastaava ei voi myöskään tietää koulutustasoani. Tehtävänäni on lähinnä tarkkailla potilasta, kirjata erilaisia mittaustuloksia ylös ja avustaa päivittäisissä toimenpiteissä. Vaikka opiskeleminen ensihoitajaksi nostaa tiettyjä mielikuvia ja ennakko-odotuksia työkuvasta, loppujen lopuksi se on todella pitkälti sitä perushoitoa, eikä mitään temppujen tekemistä. Siksi monesti hoitajat pahoittelevat minulle, etten saa tehdä mitään ja minulla olisi tylsää, päinvastoin! Tehohoitopotilaan tarkkaileminen on mielenkiintoista ja siitä oppii paljon enemmän, kun siihen saa keskittyä kunnolla ajatuksen kanssa. Joskus minua ahdistaa se, millaisiksi meidät halutaan kouluttaa ja kuinka meidän ammattiegoamme pönkitetään ylöspäin. Loppujen lopuksi niitä "kovia keikkoja" on varmaan noin 5% koko työnkuvasta, eikä se ensihoitajan työpäivä ole aamusta iltaan, luta pohjassa ja pillit vinkuen kaahaamista akuutilta tehtävältä toiselle. Olen nyt pyörinyt viitisen vuotta enemmän ja vähemmän ensihoitopiireissä ja todennut, että mitä vähemmän tyyppi paukuttelee niitä henkseleitä työ- ja keikkakokemuksillaan, sitä parempi ensihoitaja hän on. Tämä ei kuitenkaan ole mitään avaruustiedettä ja melko tavallinen työ muiden joukossa, uskokaa tai älkää :)

172 ravintola, iso suositus!

Sairaalan käytävät ovat todella pitkiä, pääovelta omalle kämpälle on 800m :D

Law Hillin muistomerkki sodassa kaatuneille

Panoraama Law Hilliltä

VPK:laisena oli otettava kuva paikallisesta paloautosta :)