Home sweet home

Kotiinpaluu oli sen verran vauhdikasta, että pari viikkoa meni kotiutuessa, ennenkuin ehdin kannettavan ääreen naputtelemaan.
Matka Dundeesta Helsinki-Vantaan lentokentälle ei sujunut mutkattomasti, vaan lennot olivat ruhtinaallisesti melkein viisi tuntia myöhässä ja kotiinpaluuta odotettiin malttamattomasti. Tax freestä ostettiin reilulla kädellä tuliaisviskejä omaan kaappiin ja muille, valikoima oli melkoinen.

Millaista se kotiinpaluu sitten oli?
Noh, outoa, mutta tuntui kuin ei olisi pois ollutkaan. Lisäksi täällä oli karua, kylmää, märkää ja pimeää. Ja joo, tulin Skotlannista, mutta länsirannikolla ei tosiaan satanut juuri ollenkaan. Lisäksi täältä lähdettyäni puissa oli lehdet ja viljakin vielä odotti puimista reilun kuukauden. Jetlagia ei tullut, kiitos ylipitkän matkustusajan ja väsymysprosentin, nimittäin kahdenkin tunnin aikaerosta voi jetlagin kuulemma saada.
Enään ei voinu höpöttää suomeksi asioita, jotka ei ollut tarkotettu kaikkien korville, etkä voinu juputtaa omineen muiden ihmisten käyttäytymisestä. Ei sillä, ihanaa haastaa juttuja kaikille eikä tartte miettiä miten sanan kiertää, jota ei muista. Harmi vaan, että verbaalinen sujuvuus ja ymmärtävyys englanniksi alkoi juuri sujua mielestäni melko hyvin. Nyt pitäisi sitten vaan ylläpitää sitä jotenkin, katson Greyn Anatomiaa edelleen englannin kielisellä tekstityksellä :D

Tosi kivaa nähdä kavereita, kun ollaan kommunikoitu lähinnä viestittelemällä edeltävät kolme kuukautta, voi sitä juoruamisen määrää. Tulipahan myös huomattua, että on minua ihan oikeastikkin kaivattu, kun piti aikatauluttaa monia kahvittelutreffejä :)
Koirat eivät meinanneet kestää karvoissaan, kun yöllä saavuin kotiin porukoiden kyydillä. Aamutallille seitsemältä en ihan taipunut reissuväsymyksen takia, mutta myöhemmin iltapäivällä tuli heilautettua itset jo hevosen selkään. Toinen ei ollut ratsastanut kolmeen kuukauteen ja toisella ei ratsastettu ollenkaan kolmeen kuukauteen, mutta hengissä selvittiin ilman vammoja ja sairaalareissua!

Kouluun palaaminen nyt oli yhtä tylsää, kun olikin odotettavissa. Varsinkin nyt, kun aihealueet pyörii synnytyksien ja lasten ympärillä... Oli kuitenkin ihan tosi kivaa nähdä luokkakamuja ja vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa. Ensimmäiset tentit ja palautettavat tehtävät korvensivat jo lähestyvällä deadlinella, tietenkin. Lisäksi heti oli jo varattava uudet harjoittelupaikat ensi kevättalvelle, just ku on edelliset saannu pakettiin.
Ulkomaalla suoritetun harjottelun takia meidät määrättiin MRSA-testeihin ja jos olisimme hoitaneet tuberkuloosipotilaita, olisi meiltä täytynyt ottaa keuhkokuvat, onneksi ei.

Oli kyllä ihanaa, kun ei tarvitse jakaa keittiötä kenenkään kanssa, saan tiskata milloin huvittaa ja jos sotken lieden, on minun itseni se siivottava. Jalkojeni alla ei ole enää karmivaa kokolattiamattoa eikä ilmassa leijaile kokoajan pölyä. Ikkuinoide eristämättömyyden takia lokkien rääkyminen ja ohitse kävelevien ihmisten puhe ei kuulu selkeästi sisälle, olipa kivaa olla omassa rauhassa.
Seuraavana projektina varmaan on kaikkien todistusten ja työvuorolistojen skannaaminen koneelle, jotta saataisiin opintopisteitä ropisemaan tilille ja oltaisiin taas pieni askel lähempänä sitä kaukaista valmistumista.

Tulen palaamaan vielä takaisin Skotlantiin, en kuitenkaan harjoittelija ja todennäköisesti en myöskään työntekijänä, mutta turistina aivan varmasti! Skotlannin byrokraattinen systeemi ei sovi ihmiselle, joka haluaa ajatella välillä itsekin, kyllä minulla on myös aivot. Ulkomaan työtehtävät ovat kuitenkin suunnitelmissa, mutta niihin liittyy todennäköisesti hiekan värinen maastokuvioitu puku punaisella ristillä varustettuna.

Toivottavasti piditte blogini lukemisesta ja maailmaa avartavan reissun jakamisesta teidän kanssa :)
Kiitos ja anteeks, moikataan kun tavataan !!